Kävisimme aamusella konsultaatiokierroksella tontilla. Siellä piti sopia maaurakoitsijan kanssa louhinnan määristä ja etenemisestä. Varmaa ei vielä ole että tällä viikolla olisi koko talon alunen pamautettu, tai ainakin kanaalit jäävät mitä todennäköisemmin ensi viikolle.
Nyt iltasella kun pyörähdimme uudemman kerran länttillämme niin mattokasoista ja ruudin hajusta päätellen terassin puoleinen pääty oli saanut kutinsa. Reilun metrin syvä roilo oli ilmestynyt kiinteän kallion rajaan. Huomenna toivottavasti toinen terassin puoleinen kulma olisi matalana ja kohta, muutaman paukun jälkeen oltaisiinkin jo varasto/autokatos-linjalla ja siitä ei enää olisikaan kuin kiven heitto kanaaleihin. Pelottaa vain edelleen se poisajettavan louheen määrä...
Tuo tuleva kotikatu on kyllä todella ahdas näin talviaikaan. Jo kahden henkilöauton kohtaaminen on vuoropuhelua siitä kumpi löytää paremman väistöpaikan, puhumattakaan siitä että tiellä näköttää iso 18 m3 kuorma-auto jota ei sitten ihan heti ohiteta mistään suunnasta. Onneksi kuopivat vähän lumivallia sanomisen jälkeen että eivät tien loppupään asukkaan ihan täysin meihin tuskastu. Kyllähän sen pitäisi helpottaa siinä vaiheessa kun pihatie alkaa muovautumaan, mutta... Toistaiseksi kyllä sopu sijaa antaa, toivottavasti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti